tiistai 22. heinäkuuta 2014


Pariisin 10 parasta asiaa:


1. Luomutori Boulevard Raspaililla 6.:ssa kaupunginosassa. Sunnuntaiaamuna, kun jalat oli jo kävelty tohjoiksi ja herätyksenä toimi sateenropina, oli helppoa päättää rauhallisesta päivästä. Tallailtiin sateenvarjon turvin torille, ja poimittiin sieltä ainekset ateriaan: nippu rosmariinia, makeita tomaatteja, munakoisoa, sitruunaa, parsakaalia ja kana. Voi kyllä, kokonainen grillattu kana. Pienenä mun suurinta herkkua oli Veksin grillattu kana, josta luopuminen aiheutti enemmän tuskia kuin mikään punainen liha. En ole syönyt kanaa tai lihaa yli kymmeneen vuoteen, lukuun ottamatta erittäin harvinaisia poikkeuksia. Katsoin perustelluksi pitää pariisilaista luomutoria ja luomukanaa tällaisena erittäin harvinaisena poikkeuksena. Torin jälkeen valmistettiin kämpillä pikkuruisessa keittiössä vihannekset pannulla, juostiin vielä boulangerieen hakemaan patonki juuri ennen syömistä ja iskettiin koko ateria komeudessaan isolle lankulle ilman muita tarjoiluastioita. Taustaääninä loppumaton sade, Chopin ja naapurin jumputtava tekno. Yksi koko matkan tunnelmallisimmista ja parhaimmista aterioista.






2. Monet'n puutarha Givernyssä, noin tunnin junamatkan päässä Pariisista. Olen pienenä lukenut yhä uudestaan ja uudestaan satukirjaa Linnea maalarin puutarhassa, ja visioinut krassikäytävää, siltaa, lumpeita, joten oli ihan kivaa kokea se todellisuudessa. Aivan järjetön määrä kukkia. Ihan päheetä, taisi olla kaunopuheinen luonnehdintani puutarhasta. Mutta oli se. Vaikka ruuhkajunassa tunnin matka oli melko hermoja koetteleva, ja missattiin bussi Vernonista Givernyyn ja käveltiin seitsemän kilometriä helteessä, oli se sen arvoinen reissu. Kävelymatka selittää ehkä myös sen, miksi sunnuntaina tallailtiin lähinnä torille ja lepäiltiin kämpillä, ja miksi paluumatkalla istuttiin juna-aseman melko vaitonaisina juomassa kolmen euron roseeviiniä pullonsuusta.





3. Centre Pompidou. Tästä jäi kutina, että pakko päästä uudestaan. Valtavissa museoissa on aina sama ongelma: pitäisi alun alkaenkin olla nirsompi ja ohittaa ne teokset kylmästi, jotka eivät iske. Ehkä sillä tavalla jäisi niille kiinnostaville aikaa paremmin. Oltiin paikalla kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa, mikä ei riittänyt edes peruskokoelmiin. Toinen näyttelyistä käytiin häthätää juoksemassa läpi. Lisäpisteet vielä yläkerroksen ravintolasta, joka oli auki museon sulkeuduttuakin. Vaikka hinnastossa oli reipasta maisemalisää, eikä syöminen tullut meidän matkabudjetilla kuuloonkaan, ei harmittanut maksaa valkkarilasista ylimääräistä; miljöönä aivan käsittämättömän siisti. Ja huolimatta sisustuksesta ja tyylikkäistä tarjoilijoista paikka ei ollut sillä tavalla liian muodollinen tai hienosteleva, että olisi tullut räkäisissä tennareissa kiusaantunut olo. Joskus on pakko päästä uusiksi niin museoon kuin ravintolaankin - paksumman lompakon kera.





4. Patongit, croissantit, erilaiset leivät. Kotona välttelen pääosin valkoisen vehnän ylenmääräistä puputtamista. Pariisissa se oli niin itkettävän hyvää, että vedin sitä minkä kerkesin. En ole ikinä syönyt yhtä hyviä croissantteja kuin meidän lähimmässä boulangeriessa. Kerran ostettiin aamiaiseksi yhdet, ja todettiin: ei riitä mihinkään. Hetken emmittyämme ostimme saman tien toiset "mukaan" eli astuimme kadulle ja söimme ne heti kadottuamme myyjän näköpiiristä. Reissun aikana syntyi myös vakaa päätös opetella leipomaan parempaa, rapeakuorista leipää.




5. Viini. Kylmää roseeviiniä aperitiiviksi tai illalla pimenevällä Seinen rannalla, punaviiniä illallisella, valkkarilasilliset kivoissa katukahviloissa. Yhtään pahaa viiniä en maistanut, ja kuten mainittu, halvin ostettu viini kustansi kokonaiset kolme euroa.

6. Eiffel-torni. Joo joo, turistikliseiden aatelia. Huolimatta omasta lievästä skeptisyydestäni kannatti jonottaa 45 minuuttia ja nousta 700 rappusta, jotta pääsi fiilistelemään maisemia ja itse tornia. Koska käveltiin rappuset omin jaloin, huvi oli aika halpaa: alle 25-vuotiaalle 4,5 euroa.



7. Belleville. Jos olen ihan rehellinen, Pariisissa on paljon kaupunginosia, joihin liittyvää hypeä en tajua. Esimerkiksi Montmartre lähinnä ahdistaa; liikaa ihmisiä ja liian paljon t-paitoja Eiffel-tornin kuvalla, liian korkeat hinnat, liika ryysis. Sen sijaan Bellevillessä tuntui ihan aidosti olevan hyvällä tavalla elämää ja vilskettä, ja ainakin toistaiseksi puuttui vielä joka puolelle tungetut turistikrääsäkojut. Satuttiin Bellevilleen kiertelemään 14.7, ja vähän ihmeteltiin korkeimmalle kohdalle kerääntyneitä piknik-seurueita; siis miten nää kaikki ihmiset on nyt vaan sattunut tulemaan ulos piknikille. Jaa, sillä kansallispäivällä taisi olla jotakin tekemistä sen asian kanssa.. Enivei, Belleville oli tunnelmaltaan ihana, ja kyllä seuraavanakin iltana riitti vilinää. Plus Audrey Tautou - tai kaksoisolento - bongattu! Jälkimmäisen ei pitäisi olla edes ihan mahdotonta, sillä Mondon matkaoppaan mukaan Tautou asuu kyseisillä huudeilla.

8. Républiquen ja Oberkampfin lähikadut. Meidän kämppä oli vuokrattu täältä, ja oikeastaan Bellevillen lisäksi ei huvittanut käydä syömässä missään muualla - sen verran paljon oli tarjolla kivoja kahviloita ja ravintoloita. Républiquen aukiolla oli monena iltana porukkaa hengailemassa, elävää musiikkia, skeittareita, yms. Asunnon alakerrassa oli shisha-baari, josta sai hyvää minttuteetä. 

9. Yleinen tunnelma. Viimeksi, kun kävin Pariisissa, aika monin paikoin kaupunki tuntui ahdistavaltakin. Osittain kyse taisi olla kielestä, sillä en puhu ranskaa yhtään. Ja kyllä mä vieläkin koen, että kaupunki jää pakostikin vähän etäisemmäksi, jos sen kieltä ei ymmärrä. Mutta tällä kertaa en törmännyt kuin kerran nihkeään suhtautumiseen englannin puhumista kohtaan. Voi olla, että viidessä vuodessa asia on muuttunut, tai voi olla, että tällä kertaa kävi vain parempi tuuri. Tykkään tietystä kohteliaisuuden vaatimuksesta, joka tuntui leimaavan kanssakäymistä monin paikoin; esimerkiksi kävi selväksi, että kysymyksen sittäminen ennen tervehtimistä ei tule kuuloonkaan. Sen sijaan kohteliaisuus ei vaadi pulputtavaa small talkia tai jatkuvaa ventovieraille höpöttämistä, mikä sopii ainakin itselleni hyvin. 

10. Kämpän vuokraaminen. Kämppä keittiöineen mahdollisti toriostokset ja ruoanlaiton, sekä antoi kurkata vähän pariisilaisen kerrostaloelämisen arkeen. Ja jotenkin ei harmita hengata sadepäivänä kämpällä yhtä paljon kuin vastaavassa tilanteessa hotellihuoneella usein harmittaa. Ihan harkitsemisen arvoinen vaihtoehto, jos reissuun on lähdössä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti