Eilen virtasi kanyylista suoraan suoneen rauhoittavia ja kipulääkkeitä, tänään vähän toisenlaista elämän eliksiiriä. Kävelin vesisateessa töihin ja havhduin siihen, että hymyilyttää.
Huojennus, se on aika siisti juttu. Ja kevät ja sade ja musiikki.
Tuli myös mieleen, että oon joskus kuullut väitettävän tien miehen sydämen käyvän vatsan kautta. No, mä en tiedä miehistä tai naisista tai pahemmin piittaa yleistyksistä niitä koskien, mutta ainakin mun sydän sulaa pienoiseksi lammikoksi onnesta joka kerta kun kuulen lauseen mä voisin laittaa sulle ruokaa. Kun joku herättää kesken tokkuraisten päikkäreiden (joo, se kanyyli ei tosiaan ollut vitsi) ja kertoo ruoan olevan valmista, ja keittiössä tuoksuu korianteri ja kookos ja lime, on melko mykkänä kiitollisuudesta.
Thaikeittona mulle esitelty ruokalaji meni ehkä suoraan keittojen top-5 -listan kärkeen. Reseptiä en voi jakaa, koska mulla ei ole aikomustakaan opetella valmistamaan kyseistä ruokalajia. Se on niitä taitolajeja, joissa on lähde skabaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti