En ole vuosiin kuunnellut Itkevää tyttöä, mutta tällä viikolla havahduin siihen, että pätkä sen laulusta soi toistuvasti päässäni.
Mulla on onnea riesaksi asti
ja putoan aina jaloilleni
Sille taisi olla syytä, tai syitä, ja tänään oon taas tallaillut ympäri kaupunkia pohtien et hitto, kävipä tuuri.
Putkiremontti alkaa käydä sietämättömäksi, kun on ainoa henkilö rapussa ilman suojakypärää, erilaiset asbestivaroitukset ympärillä lisääntyvät ja toistuva hakkaaminen korvan juuressa alkaa joka aamu klo 7.00. Sen jälkeen kun muutin pois äidin luota, tämä on ollut kaikista asunnoistani se, joka on ollut eniten koti. Jossakin vaiheessa ajattelin, etten lähde kulumallakaan. Mutta sitten jotakin tapahtui ja loksahteli kohdilleen, ja mä yllätin itseni, ja parilla napin painalluksella se oli tehty: mä hain kämppää, Hoas veti yllärikortin vajaan viikon sisällä hakemuksen jättämisestä, ja mä olin jo muuttamassa Espooseen, kunnes Hoas veti toisen yllärikortin. Lopputuloksena mä istuskelen malttamattomana banaanilaatikoiden keskellä ja odottelen muuttoa Kumpulaan.
Kiero huumorintaju maailmankaikkeudella, mutta ei se sitä muuta, että oon koko viikon pudistellut päätä ja ihmetellyt mikä tuuri. Mitä tyyppejä maailmassa on, miten niihin on voinut törmätä. Sitä on vain seikkaillut ja sanonut lähes kaikkeen joo, sitä on tehnyt paljon periaatteellisia päätöksiä ja rikkonut niitä lähes yhtä monta. Ja loppupeleissä löytääkin itsensä tilanteesta, joka on kaikkea muuta kuin kuvitteli, mutta liian hyvää ollakseen totta. Ja, kliseiden joukossa, pisteenä iin päälle: mua ei kaduta mikään, ei yksikään niistä virheiltä näyttäneistä ratkaisuista. Eipähän tarvitse jossitella, jos on kääntänyt jokaisen vastaan tulleen kortin matkan varrella. Nyt tuntuu hyvältä jättää hyvästejä Alppilalle ja kodille; mennä eteenpäin. Uusia seikkailuja, uusia juttuja. Tästä vaiheesta, tästä kodista ja sen jutuista, mä olen vihdoinkin valmis menemään eteenpäin.
Lopuksi nostalgiapäissäni fiilistelin mun kodin vikoja hetkiä parilla räpsyllä. Loppujen lopuksi, mulla ei luultavasti koskaan tule olemaan enää näin monta neliötä ihkaomassa käytössäni, ihan vain mulle. Ja kyllä siitä on onneksi tullut ilo irti otettua.
 |
| Syyriasta tuotu vesipiippu on viihtynyt mun luona sijaiskodissa. |
 |
| Lukion kuvisluokasta pelastetut Kustaa Vaasa -taulut sekä kituvien viherkasvien takana piileskelevät Audrey ja Marilyn kyllä seuraa uuteenkin asuntoon. |
 |
| Alles jetzt, nichts später ja skumppatytöt. |
 | ||
Drinksut uuden vuokrasopparin kunniaksi. Ikkunan takana rakennustelineet.
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti