lauantai 23. elokuuta 2014

Teachers said we'd never make it out alive

Mulla on Lana Del Reyn musiikkiin vähän kompleksinen suhde. Kun ekaa kertaa kuuntelin sitä, nyökyttelin silleen että joo-o, ihan kivaahan tämä. Mutta ei se mitenkään ihmeellistä ollut; aika perus poppia ja joka biisissä tuntui pyörivän vähän samat tunnelmat ja jutut. Ei tullut mieleenkään mennä keikalle, kun se tuli Suomeen. Born to die oli ihan kiva, mutta ei järisyttävä: päällimmäisenä mieleen nouseva juttu oli biisin yhteydessä oli se, että musiikkivideo muistutti O.C.:n toisen tuotantokauden lopusta. Miellyttävän nostalgista ja kotoisaa.

Sitten tuli viime syksy. Ja jostakin syystä yhtäkkiä mun kämpässä alkoi soida toistuvasti Summertime sadness. Niin usein, että teki mieli pahoitella naapureille yksipuolista soittolistaa, mutta ei tarpeeksi - en siltikään kyennyt lopettamaan. Sittemmin kehitin samanlaisen pakkomielteen Young and beautiful -biisiin, mieluiten Youtubesta löytyvän Great Gatsby -videon kanssa.

Talvella pakkomielteet vähän hellittivät, mutta tänä keväänä nousivat taas ihan uudella voimalla. Tämän blogimerkinnän http://www.lily.fi/blogit/kaikki-mita-rakastin/kotikulmilla seuraus oli, että Radio pääsi soittolistalle uudestaan. Sitten tuli Diet Mountain Dew. Ja tällä viikolla olen kuunnellut joka päivä, siis ihan jok'ikinen päivä, This is what makes us girls. Huolimatta siitä, että biisin nimen kantama ajatus on sama, mikä saa mut vetämään herneet nenään usein; että tytöt on sitä tai tätä tai tota ihan luonnostaan, ja vieläpä niin, että on jotenkin tytöille tyypillistä antaa suhteiden mennä kavereiden edelle. 

Sille ajatukselle voin tuhahdella, mutta silti: Remember how we used to party up all night, sneaking out and looking for a taste of real life, siinä on jotakin aika kipeän tuttua. Ja rämmittyäni lähtöfiiliksiin liittyvässä nostalgiassa ei voi tuntea muuta kuin rakkautta. Teachers said we'd never make it out alive.

Ja niinpä, kun pyöräilin kotiin maanantaiyönä puoli kolmelta sateisessa Käpylässä, päässä soi just ne rivit ja ne jutut. Meillä ei tainnut olla korkkareita vaan jeesusteipillä korjatut maiharit, eikä me murtauduttu hotellin uima-altaalle vaan karkailtiin Siperiaan punkkikeikoille, hankittiin jälki-istuntoa kunnes iltapäivät loppuivat opettajilta kesken ja juotiin pahaa halpisvalkkaria läheisillä kallioilla, mutta asian ydin on silti ihan sama.



There she was my new best friend
High heels in her hands, swayin' in the wind
While she starts to cry, mascara runnin' down her little Bambi eyes:
"Lana, how I hate those guys."




 And that's where the beginning of the end begun
Everybody knew that we had too much fun





Sweet sixteen and we had arrived
Baby's table dancin' at the local dive
Cheering our names in the pink spotlight
Drinkin' cherry schnapps in the velvet night


Uudet seikkailut odottaa ja hyvä niin. Enkä mistään hinnasta haluaisi olla enää kuusitoistavuotias. Mutta onneksi silloin tuli oltua, ja tuli seikkailtua ja siinä sivussa löydettyä myös ne tyypit, joista tietää jo etukäteen: ikävä tulee.

Biisi osuu siis moneen kohtaan, ja silti on jotenkin väärässä. Toisin kuin opettajat aikoinana yläasteella uhkailivat, meille kaikille kävi oikeastaan aika kivasti; ja toisin kuin Lana linjaa, ne parhaimmat eivät ikinä kadonneet mihinkään.


























Kuvat: Hanna Tapaninen & Tuuli Laaksonen

torstai 14. elokuuta 2014

Yrittänyttä ei laiteta ja tajusin juuri, että voihan sitä täälläkin koettaa huudella. Toisin sanoen kun Suomessa aika hupenee ja meidän ihana koti siirtyy muiden hallintaan, kamat on hujan hajan eikä meillä ole vielä Lontoon päässä hajuakaan, missä yömme nukutaan, alkaa jo sellainen pieni kuumotus nakertaa.

Hei! Olemme suomalainen pariskunta, joka on muuttamassa Lontooseen 1.9. Etsimme asuntoa syyskuun alusta kesäkuun 2015 loppuun asti. Itse suoritan ensi vuoden maisteriopintoja University College Londonin School of Slavonic and East European Studies -instituutissa Erasmus-opiskelijana. Poikaystäväni etätyöskentelee suomalaiselle arkkitehtitoimistolle ja viimeistelee tutkintoaan.

Olemme ensisijaisesti kiinnostuneista yksiöstä tai double roomista 1 tai 2 zonella - toki kaksioistakin, jos löytyy budjettiin sopiva. Vuokra max. 1000 puntaa kuukaudessa. Mielellään voi myös linkkailla 1 ja 2 zonen ulkopuolelta, jos kulkuyhteydet ovat hyvät.

Jos tiedät sopivan asunnon, ota yhteyttä!

Myös muita juttuja saa huudella. Lontoosta tai ihan mistä nyt sattuu huvittamaan. 

lauantai 9. elokuuta 2014



Tänä kesänä oon ehtinyt makustella erilaisia unelmia. Olen muun muassa uneksinut majakkasaarella asumisesta (kuvittelen sen aika Muumipappa ja meri -tyyliseksi) ja neljän tunnin bussimatkalla tutkinut merimieskoulutuksen pääsykoevaatimuksia leikitellen päässä alan vaihdolla. Olen maannut laiturilla järven rannassa itä-Suomessa ja juossut Ahvenanmaalla uimaan rankkasateessa ja tuulessa.

Siistejä reissuja ja siistejä juttuja. Mutta joka kerta, kun olen päässyt takaisin Helsinkiin, hymisen itsekseni tyytyväisyydestä. Kyllä se vaan on niin, että kesä-Stadi on se juttu. Mbarin terassi hämärtyvässä illassa. Uunisaaren lämpimät kalliot. Mattolaituri. Ja se, että bileiden päätteeksi voi hetken mielijohteesta piipahtaa Sompasaunalle, heittää vaatteet myttyyn ja lainata kaverin pyyhettä, heittää löylyt viidentoista vieraan ihmisen kanssa ja pulahtaa uimaan mereen aivan kaupungin edustalla, on aika ihanaa. Aallot, lähes täysi kuutamo ja tähdet luovat puitteet, joissa vain kiittää luojiaan siitä, että mulla on vielä kolme viikkoa aikaa nauttia tästä kaupungista.




Jos täältä jotakin tietää jo etukäteen kaipaavansa, se on ihmisten ohella meri. Pitkään ajattelin, etten halua lähteä vaihtoon minnekään, missä merta ei ole. Ja ei, se kaupungin keskellä oleva jokipahanen ei ole sama asia kuin meri, eikä järvi ole, eikä uima-allas tai mikään muukaan pahainen lähde. Meren edellyttäminen sijainnilta vaihtopaikkaa valitessa kuulosti kuitenkin sen verran rajoittavalta - ja kieltämättä pöllöltä - että päätin luopua ehdottomuudestani. Ja kai sitä voisi ajatella, että Lontoossa on jotakin sellaista, mitä Helsingissä ei välttämättä ole.. 

Silti tiedän jo etukäteen, että jonkin asteisista vieroitusoireista tulen kärsimään. Siispä tänä kesänä on ollut hyvä syy uida joka kerta, kun siihen tarjoutuu mahdollisuus, ja napsia kuvia takaraivossa ajatus: näitä mä sitten voin talvella selailla, jos ikävä yllättää

Meri, kaverit ja kaupunki. Siinä on tiivistettynä mun seuraavat kolme viikkoa.



sunnuntai 3. elokuuta 2014


Vähän ottaa veronsa tanssia aamuneljään hopeahileissä keskellä metsää, kömpiä makuupussiin vaivaiseksi pariksi tunniksi ja herätä aamulla kahdeksalta huristelemaan takaisin kotiin. Tai no. Lähinnä ehkä torkkua toisen selkää vasten ja tuijottaa ohi viistäviä peltoja. Vaikka aikaisemmin yöllä olin vaihtanut riippumatossa maatessani muistuttanut itseäni teini-iän käsitteestä välikuolema ja hyväksynyt pienen lepohetken, ei sitä unta tainnut siitäkään huolimatta ihan hirveästi kertyä Kesäsiirtolan yössä. Kuka malttaa nukkua, jos metsässä hehkuu erivärisiä valoja, musiikki soi ja tanssi ei koskaan lakkaa, ei voi lakata, ei halua lakata?

Tänään kotiinpaluun jälkeen olen lähinnä maannut parvekkeella x-asennossa ja imenyt lämpöä siinä toivossa, että se varastoituu ja auttaa jaksamaan talvella kylmässä. Sen verran sain aikaiseksi, että pyöräilin lähikauppaan ja kyhäsin överin, hellesäähän sopivan toipumissalaatin. Let's face it, tuntikaupalla tanssiminen ja parin tunnin unet eivät tunnu enää seuraavana päivänä aivan yhtä iiseiltä hommilta kuin mitä 18-vuotiaana. Joten toipumissalaatti oli paikallaan.

Se ei ole kuvassa ehkä esteettisin ruoka, mitä on tullut tehtyä. Mutta tarkoitukseen osui ja upposi. Ja tällä ohjeella ruokaa tulee muuten aivan satavarmasti riittämiin, luultavasti myös huomiselle.


Toipumissalaatti:

500 g couscousta
1 nippu korianteria
1 prkl Kalamata-oliiveja
1 prk kikherneitä
1 pkt fetaa
4 avomaakurkkua
4 tomaattia
1 salaatti (esim Punainen Salanova)
savusuolaa
lime-mehua
mustapippuria
runsaasti oliiviöljyä


Laita 6 dl vettä kiehumaan. Kun vesi kiehuu, ota kattila pois hellalta ja lisää couscous, anna hautua 5 minuuttia kannen alla. Mausta oliiviöljyllä, lime-mehulla, mustapippurilla ja savusuolalla maun mukaan. Pese korianteri ja salaatti ja silppua sekaan. Korianterista kannattaa käyttää myös varret. Kuori avomaakurkut, paloittele ne, tomaatit ja feta. Sekoita ne ja kaikki loput ainekset keskenään tarpeeksi suuressa salaattikulhossa. Maistele lopuksi, jos jotakin tarvitsee lisää.

Kauho lautaselle jättiannos ja palaa parvekkeella sen kanssa x-asentoon. Ruokajuomasuositus: vissy. Mieluiten jäätävän kylmänä.