Mrs. Dalloway said she would buy the flowers herself

On olemassa niin rakkaita paikkoja, että niistä huomaa kokevansa jonkinlaista mustasukkaisuutta. Kun Nyt-liite kirjoitti Espoon parhaiten varjelluista salaisuuksista otsikolla Espoon kauneus saa minut itkemään, ensimmäinen tunteeni oli - siis sen otsikon kirvoittaneen sarkastisen hymyn jälkeen - innostuminen ("just näin!") ja heti sitä seuraava hysteria: ei kai se mene pilalle, ei kai sinne tule liikaa ihmisiä. Kolmanneksi yritin saada järkeistettyä epärationaalisen mustasukkaisuuskäyttäytymiseni. Kunnes puhelin soi, ja pääsin keskustelemaan vuorotellen kummankin vanhempani kanssa siitä, että ei kai se mee pilalle nyt sit.

Joko ollaan harvinaisen itsekästä porukkaa, tai sitten kyseiseen paikkaan liittyy niin paljon asioita, että se kimmoittaa aina välillä järjettömiä tunnereaktioita. Kyseessä on Espoon saariston Gåsgrund, jossa pienenä vierailin vähintäänkin kerran kesässä. Gåsgrund oli makeampi kuin mitkään muut saaret: siellä näkyi horisonttia riittämiin, aallot olivat järjettömän isoja ja kallioilla aina parhaat leikit. Täysi-ikäistyttyäni olen yrittänyt joka kesä taivutella jonkun mukaani telttailemaan saareen. Toistaiseksi hankkeella oli ollut huono menestys: on vaikeaa siirtää normaalit puistoreissut parin tunnin lauttamatkan päähän avomerelle, rahdata mukaan tarpeeksi juomavettä ja ruokaa, hankkia teltta, jne. Maksaa lauttalippu. Herätä tarpeeksi ajoissa. Kantaa kamat satamaan.

Paitsi yksi juttu. Se ei ole yhtään vaikeaa.

Lauttalippu maksaa opiskelijalle edestakaisin 5 euroa, ja Otaniemeen lauttalaiturille pääsee keskustasta helposti. Lauantaiaamuna heräsin hyvässä seurassa ja silmät sikkurassa lähdettiin liikkeeseen nyssyköiden ja pussukoiden kera. Lauttamatka meni kepeästi aamuheräilyyn ja meren tuijottelemiseen. Saaressa kävi ilmi, että olen onnistunut vuosikausia missaamaan tiedon Gåsgrundin saunan olemassaolosta. Siispä käytiin saunomassa, kierrettiin saarta. Syötiin kylmäsavutofulla ja fetatahnalla täytettyjä leipiä ja korianteri-kikherne-salaattia, seurana Brooklyn Summer Ale -bisse. Pikakahvin harkitseminen oli vaihdettu viime hetkessä mutteripannun ja espresson mukaan ottamiseen, ja kärsivällisen odotuksen seurauksena saatiin jälkkärikahvit nuotiolla keitetyksi - lisukkeena raparperipiirakka-parka, joka oli joutunut kangaskassissa matkaamaan milloin mitenkin päin. Huolimatta siitä, että se oli parhaat päivänsä nähnyt, sekin osoittautui ihan onnistuneeksi. Tai onko mikään oikeastaan pahaa, jos sen vetää kallioilla, varpaat merivedessä, nuotiolla keitetyn kahvin kanssa? Olen taipuvainen vastaamaan itse: mitä luultavimmin ei. Loppuhuipennuksena illalla kylmennettiin samppanja merivedessä ja kaivettiin esiin mansikat ja raidallisten villasukkien sisällä matkanneet lasit. Tässä vaiheessa olin itse jo euforian tuolla puolen.

Valehtelisin jos väittäisin, etteivät olleet elämäni parhaat eväät.

Parhaat eväät, paras ilma, parasta kaikki. Harvoin jutut, mistä unelmoi, toteutuvat yhtä prikulleen just niin kuin parhaimmillaan on haaveissa ollut. Tällä kertaa yöretki saaressa ylitti sen, mitä olin kuvitellut. En ole ihan vakuuttunut, onko maailmassa mitään yhtä päheetä kuin avata aamulla teltan suuaukko, ja huomata tuijottavansa suoraan horisonttiin. Sen jälkeen voi kipaista kallioille hampaidenpesulle, ja valmistautua keittämään uudet espressot nuotiolla.

Vaikka mullon taipumus kokea mustasukkaisuutta tästä paikasta, ihan rehellisesti kehotan jokaista käymään Gåsgrundissa. Se vaan on liian hieno paikka kenenkään pidettäväksi omana tietonaan. Kandee mennä, mieluiten yöksi. Lämmittäkää sauna ja uikaa meressä. Ja jos joku väittää, että meressä on liian kylmä uida, älkää sitten menkö. Pitäkää ne järvet ja stadikat. Tässä on vain ihan oma, ainutlaatuinen fiiliksensä. Ja toinen kehotus seuraa: tehkää näitä eväsleipiä. Etenkin, jos olette kasvissyöjiä, mutta vaikka ette olisikaan. Ne olivat nimittäin aivan jumalaisen hyviä. Niihin tarvittiin kylmäsavutofua, Samsaran vuokaruisleipää ja omaa klassikkosuosikkiani fetatahnaa.

Fetatahna:

1 prk pehmeää fetaa
n. 4-5 dl maustamatonta jogurttia
tuoretta timjamia
2 valkosipulinkynttä

Kuori ja pilko valkosipulinkynnet. Silppua timjami. Murenna feta riittävän isoon astiaan ja kaada jogurtti päällä. Sekoita, kunnes fetasta ei ole enää jäljellä isoja möykkyjä ja seos on tasaista. Sekoita seokseen timjami ja valkosipuli. Oman maun mukaan voit lisätä jogurttia.