Nyt kun viimeiset lomapäivät alkavat olla käsillä ennen Lontoo-arkea, tultiin tsekkaamaan Brighton. Kun joku tiedusteli, miksi juuri Brighton, mun vastaus oli aika ytimekäs: meri.
Kompuroin portaat alas Lontoossa ja onnistuin telomaan selkäni, jonka jälkeen kaksi ja puoli tuntia bussissa istuminen koetteli hermoja; junalla olisi päässyt nopeammin, mutta kaikki säästäminen kiinnostaa tällä hetkellä. Hostellissa bilettää äänistä päätellen 18-vuotiaita ekaa kertaa lomalla ilman vanhempia ja aamiaisella tarjoiltu maito on klimppistä ja lämmintä.
Silti ei kaduta. En ole tarvinnut kauheasti muuta ohjelmaa kuin sen, että istun rantakivillä ja tuijotan horisonttia, joka jatkuu joka suuntaan silmän kantamattomiin. Brightonin rantaviivaa pitkin lenkkeileminen tai viinin juominen pimenevässä illassa korvaa kaiken. Hyviä kasvisravintoloita on arvostelujen mukaan kaupunki täynnä, ja eilinen Food for Friends tarjoili ehkä yhden elämäni nautinnollisimmista ravintola-aterioista. Jumalainen halloumiburgeri wasabimajoneesilla, niin hyvää että lähes itketti.
Vaikka on ehtinyt jo haikailla arjenkin perään ja ihan hyvä päästä aloittamaan käytänössä hommat, Brightonista ei raaskisi millään lähteä. Tässä kaupungissa, jos missään, mulla on ollut niin unenomaisen täydellistä, että viime viikkojen stressi tuntuu vihdoinkin vähän hellittäneen. Onneksi tänne on sentään lyhyt matka takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti