Maanantai-aamu, herätys klo 6:00, kesken aamukahvin lääkäriajan muistaminen ja sinne säntääminen alle tunnin varoitusajalla, englannin huonosti valmisteltu presentaatio, pesemättä jääneet hiukset ja vaihtohakemuksen deadline eivät varsinaiset ole sellaiset koordinaatit, jotka lupailisivat mitään hyvää päivälle.
No. Aina välillä maailma on siistimpi paikka kuin arvaisi.
Tämän näkymän takia muistin, mikä kaupungeissa on yksi parhaista jutuista. Se on aamu. Kirskuvat sporakiskot, mukaan haetut kahvit, ihmisvilinä ja se, miltä hiekoitushiekka tuntuu kuivan asfaltin ja kenkien välissä muistuttavat siitä, millaisesta tulevaisuudesta haaveili polttaessaan 14-vuotiaana salaa tupakkaa espoolaisen rivitalon mattotelineellä. Se elämä ei ollut sittenkään ihan hirveän kaukana tästä. Oi Helsinki, oi kevät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti