Aina ei voi olla oman elämänsä Betty Draper

Rakas päiväkirja/höpöttelyblogi/mikä-lie-oletkaan,

tänään olen ollut oikein tehokas. Vastasin myöntävästi sähköpostiin, joka sai eilen aikaan paniikkireaktion, rupesin miettimään mahdollisia haastateltavia, näin aamupäivällä ystävääni, osallistuin YK-nuorten järjestämälle Kepan vierailulle ja opettelin valmistamaan elämäni ensimmäisen uppomunan. Sanotaan näistä kahdesta jälkimmäisestä vaikka niin, että muistiinpanojen tekeminen aiheesta Post 2015 taisi sujua jokseenkin luontevammin kuin se uppomuna. Maailmankaikkeus tuntui muutenkin olevan kodinhengettäryyttä vastaan, sillä juuri kun olin purrut hammasta ja ryhtynyt tiskaamaan suunnitellen samalla kunnianhimoista pyykkäysprojektia, lämpimän veden tuleminen hanasta loppui. Elämää putkiremontin alla olevassa talossa, osa 24353110. 

  No joo. Aina ei voi olla oman elämänsä Betty Draper. Sen sijaan tiedostan, että tärkeää on huomioida tulevissa vuosituhattavoitteissa maiden keskinäisen epätasa-arvon ohella myös sisäinen eriarvoisuus, ja että holhoavasta asenteesta ("kehittyneet maat" ja "kehittyvät maat"..) on luovuttava. Tämän kaiken jälkeen katsoin ansaituksi teoksi käydä ostamassa itselleni kukkia. Ihanaa viikonloppua!

Pikkuveljen suusta: "Siis.. ostit itsellesi kukkia? No siis. Öö. Venaa hetki. Ei, en mä vaan tajuu."

Huomaa veden mittausastiana toimiva tuoppi, johon joku nokkela henkilö on raaputtanut "Lapin Kulta" -tekstistä "Apina". En aio koskaan luopua tästä.

Kuvassa elämäni ensimmäinen ja toinen uppomuna. Arvailtavaksi jää, kumpi niistä oli se ensimmäinen..

Lounassuunnitelmista tuli yllättävän hankalia sen jälkeen, kun vesi oli lakannut toimimasta. Kuvassa ihan kelpo hätävararatkaisu, joka ei vaatinut toteutuakseen muuta kuin pilkkomista ja sen, että valmiin annoksen päälle kaatoi oliiviöljyä, sitruunaa ja mustapippuria.