Sairaskertomuksia

Sairastaminen osaa olla hermoja raastavaa, mutta pakko myöntää: on pakkolomissa puolensakin. Jos ei muuta, niin ainakin niiden aikana muistaa pari opetusta, jotka liian usein tuppaavat unohtumaan.

1. Ei mä en voi olla nyt kipee tää ei vaan käy on ihan turhaa vaikerointia. Yksinkertaisesti mikään peruuntunut meno ei voi kaataa maailmaa. Pakkotilanteessa minkä tahansa pystyy siirtämään, eikä maailma silti lakkaa pyörimästä. Välistä jäivät työt, tapaamiset, presentaatiot ja viimeiset espanjat tunnit, mutta maailmanloppu ei ole silti vielä tullut. Sitä odotellessa.

Sairasruokien klassikko: tomaattikeitto.

2. Melkein minkä tahansa tuoreiden asioiden yhdistelmä blenderissä toimii. Kokeiltu: inkivääri, banaani, sitruuna, timjami, tomaatti, omena, appelsiini ja kurkku.

Smoothieohje: laita blenderiin käytännössä mitä tahansa tuoretta. Siis järjen rajoissa. Sekoita.

        

3. Ei ole pakko pärjätä yksin koko ajan. Useimmiten, jos pyytää apua, sitä myös saa. Kaupassa käymiseen, ruoanlaittoon, kuumemittarin ravistamiseen tai ihan vain seuraksi.

Joo. Eiköhän se siitä pikku hiljaa. Haahuiltuani pyjamassa viimeiset neljä päivää ja maattuani sängyn pohjalla katsoen kaksi tuotantokautta Rimakauhua ja rakkautta tunnen oloni sen verran elpyneeksi, että uskaltaudun ehkä juuri ja juuri partsille vaihtamaan mullat appelsiinipuuhun. Luulin jo tappaneeni sen ikiajoiksi - olen aika hyvä tekemään sen viherkasvien kanssa - mutta käsittämättömällä sinnikkyydellä se alkoi henkihieverissäänkin puskea uusia lehtiä esiin. Päädyin siihen, että jos kasvi voi selviytyä hengissä talven pahoinpitelystä ja välinpitämättömyydestä, mun velvollisuus on koettaa arvostaa tätä vaivannäköä. Joten täällä me nyt sitten hengaillaan taas, minä ja appelsiinipuu, ja katellaan josko huomenna voitaisiin jo vähän hehkeämmin.

Super-hyper-terveellinen aamiainen.