Vähän kävin reissus

- Ois kiva lähteä jonnekin reissuun, lausahdin joku kuukausi sitten. Silloin mielessä risteili kuvia Barcelonasta. Pariisista. Lontoosta.

Sitten iskivät realiteetit vastaan ja totesin, että viikon matka Euroopassa tai edes se pitkä viikonloppu taitavat olla niin kukkaron kuin kalenterin kanssa yhteen sovittamattomia. Mutta jostakin jokin suojelusenkeli ilmeisesti katsoi, että olisin haikailemani loman ansainnut. Tai tässä tapauksessa suojelusenkeli toimi isin hahmossa, joka iski käteen alennuskupongit Tallinnan laivalle. Viisi euroa suuntaansa on budjettirajoitteisellekin opiskelijalle tehtävissä, joten sain lomani sittenkin. Kalenteri vaati vähän sovittelemista, mutta lopulta päätin vain härskisti: tämän loman mä tarvitsen. Aivan sama, jos se tarkoittaa kahden luennon skippaamista tai paperin paperin hoitamista vähän myöhemmin. 

Kivan hostellin olin bongannut viime kesänä jo reilille lähdettäessä. Myönnettäköön, että Fat Margaret's saattoi saada paratiisimaista hohdetta viime kokemuksestani, jolloin vertailukohtana oli lukuisat Euroopassa kolutut dormit, kovat sängyt ja yhdeksäntoista tunnin Varsova-Tallinna-bussimatka; mieleeni nousi utuisia kuvia pehmeistä valkoisista sängyistä ja oikeista peitoista iänikuisten hostellivilttien sijaan, mukavista pyyhkeistä ja vähän romanttisen rähjääntyneistä seinistä.

No jaa. Pyyhkeet olivat aika kulahtaneita, eikä se mikään viiden tähden hotelli ole, mutta eipähän tarvinnutkaan. Huoneet ovat vaaleita ja valoisia, sängyt mukavia, sijainti loistava ja yö kustantaa hulppeat viisitoista euroa yöltä per henki. Siis kahden hengen huone, jossa on oma vessa ja suihku. Väittäisin, että diili on aika super hyvä.

Aika super hyvä se oli muutenkin. Kaksi päivää olin täydellisen lomalla. Poseerasin Titanic-näyttelyn portaikossa, kävelin merenrannalla auringonpaisteessa, söin järjettömän hyvää ruokaa ja räpsin loputtomasti kuvia. Mässäilin suklaakakkua kahvilan terassilla, jossa soi ranskalainen musiikki ja lumihiutaleet leijailivat hiljalleen piittaamatta huhtikuun ensimmäisestä päivästä ja pöydille asetelluista narsisseista. Löysin uusia paikkoja. Koin ihania hetkiä. Ei hirveästi enempää voi toivoa lomalta.

Skipattiin suosiolla laivan buffet ja päätettiin syödä lounasta vasta Tallinnassa. Siinä vaiheessa, kun oli syönyt aamulla kuudelta puuroa, oli ihan kivaa saada eteensä kuvassa olevat annokset Wabaduksessa. Kävin kesällä syömässä samaisessa mestassa. Siltä kerralta se jäi mieleen taivaallisena, ja kyllä se tälläkin kertaa oli harhailun ja mun "intuitiivisen suunnistamisen" arvoista. Luistin eettisistä periaatteistani ja tilasin tonnikalasalaatin, joka oli lipsahdun arvoinen. Voin suositella! Wabadus sijaitsee Vanhakaupungin laidalla osoitteessa Vabaduse väljak 10.

Jossain vaiheessa päivää kaipailimme jotakin kevyttä välipalaa, kuten sämpylöitä tai voileipiä. Kuten tunnettua, juuri silloin kun jotakin tarvittaisiin, sitä ei luultavasti löydy. Oli kuitenkin kelpo ratkaisu korvata kevyt välipala aivan mielettömän hyvillä kakkupaloilla jossakin vanhakaupungin kahvilassa.

Jos käytte Tallinnassa, tehkää itsellenne palvelus ja menkää syömään F-hooneen. Se sijaitsee - jostakin blogimaailman uumenista löytämäni ilmaisun mukaan - "tyylikkään rosoisessa Kalamajan kaupunginosassa". Sepäs sattui, sillä leirikoulussa yhdeksännellä luokalla rakastuin Viroon ja päätin nimenomaan muuttaa Kalamajan kaupunginosaan. Kalamajassa on paljon ihania juttuja, ja F-hoone oli juuri sopivalla tavalla tyylikäs ja silti rento. Juomavettä sai hipsiä itse hakemaan tiskiltä lisää, eikä sitä tuotu pöllösti pullovetenä. Alkupalaksi söin bruschettoja eri päällisillä, mm. avokadolla, rucolalla, tomaatilla ja tapenadella. Pääruoaksi tilasin uunissa kypsennettyä munakoisoa vuohenjuustolla. Annoksen seurauksena tein jotakin poikkeuksellista ja tyhjensin lautasen ennätysajassa ennen seuralaistani. Se oli vaan niin hyvää. Eikä listaa tosiaan ollut hinnalla pilattu - alkupalat taisivat maksaa alle viisi euroa, pääruokakin hyvin kohtuullisesti. Hyvät ihmiset, menkää. Osoite Telliskivi 60.

Seuraavana aamuna pistäydyttiin Kohvik Sesoonissa, jonka nettisurffailun perusteella piti olla numero yksi Tallinnan brunssipaikoista. En sitten tiedä, tarjoillaanko brunssia vain viikonloppuna, mutta meille ainakin hymyiltiin vinosti. Olimme paikalle heti Sesoonin auetessa yhdeltätoista, jolloin ilmeisesti ainakin tiistaiaamuna aloitettiin lounastarjoilu. Me kasattiin listoista sitten jonkinlainen aamiaiskattaus perusannoksista. Itse tilasin sandwichin fetatahnalla, seuralainen otti häränkieltä. Annokset olivat hyviä eikä niissä ollut mitään valittamisen sijaa, mutta silti paikkana Kohvik Sesoon jätti kylmemmäksi kuin muut kokemamme. Jotakin tekemistä asialla saattoi olla verrattain kylmäkiskoisen tarjoilun kanssa. Ja mahdollisesti sen, että rakastan mun itse tekemää fetatahnaa vielä enemmän.

Chocolaterie de Pierren periaate tuntui olevan enemmän on enemmän. Tilasimme konvehdit, kahvit ja suklaakakkua. Luojan kiitos, tyydyimme yhteen palaan, joka oli kahdelle ihmiselle enemmän kuin tarpeeksi. Chocolaterie de Pierre oli vastuussa ehkä elokuvallisimmasta hetkestä reissussa, johon kuuluivat edellä mainitut lumihiutaleet huhtikuussa, narsissit ja ranskalainen musiikki. Samaan aikaan saattoi fiilistellä vastapäisen kaupan ikkunassa roikkuvia siroja nukkeja. Osoite Vene 6.

Viimeiset mässäilyt ennen kotiinpaluuta. Rataskaevu 16 sijaitsi Vanhakaupungissa ja oli ymmärrettävästi kallein ruokapaikoistamme, mutta ei senkään hinnat pilviä hiponeet. Alkupalaksi oli virolaisia juustoja hillolla, pääruoaksi kuhaa - molemmat aivan käsittämättömän hyviä. Suosittelen tätäkin testaamaan, jos kulmille sattuu. Tarjoilu oli kaikista paikoista lämminhenkisintä. Ravintola löytyy nimen osoittamasta osoitteesta.

Ai että tehtiinkö me kahden päivän aikana muuta kuin syötiin? No joo. Fiilistelin taloja, kävin Titanicilla. Jätin välistä mahdollisuuden poseerata laivankeulaa esittävässä lavasteessa valokuvaajalle. Sen sijaan portaikosta räpsin kuvia ihan antaumuksella! Todistusaineistoa alla.