Hyviä ja huonoja juttuja. Kieltäviä vastauksia, mun pahoinpidellyn pyörä-paran selittämätön katoaminen, omituisia unia, levotonta sähköpostirumbaa ja henkilökohtaista budjettivajetta. Ja sitten toisaalta on iltakävelyt Eiranrannassa, nurkan takaa yllättävät onnellisuuspuuskat, yhdessä ruoan laittaminen keittiössä, keväiset kadut ja mahdollisuus kääriytyy vilttiin viilenevässä illassa Barcelonan terassilla. Uusia unelmia, uusia suunnitelmia. Se, että aina välillä mun mielessä häilähtää ehkä, vähän, mahdollisesti jotain kuvia siitä, millaiset tulevaisuudet mua saattaisi kiinnostaa. Nimenomaan monikossa tulevaisuudet. Koska jos voi saman tien toivoa kaiken, miksi unelmoida yhtään vähemmästä?
Niin. Se oikeastaan taidettiinkin laulaa yhdellä niistä mun lapsuuden vappulevyistä.
Ei, minä en tarvitse puolikasta
anna minulle kokonainen maa ja taivas
meret ja joet ja vuorten harjanteet
minun en suostu jakamaan
Ei, minua et puolikkaalla helli
elämä, kaikki kokonaan, minä jaksan
en minä halua onnen puolikasta
enkä myöskään murheen puolikasta tahdo
Ah, paatosta! Feel ya, Kristiina Halkola.
 |
| Eiranrannan auringonlasku ja klassikkoleikki talojen valitsemisesta. |
 |
| Tytön on tehtävä mitä tytön on tehtävä. Eilen se tarkoitti muun muassa Kommunistisen manifestin hakemista kirjastosta. Mukana myös klassikot, kuten Macchiavellin Ruhtinas ja Immanuel Kantin Ikuiseen rauhaan. Margaret Atwoodin Orjattaresi tarttui mukaan samalla reissulla Työväenliikkeen kirjaston poistohyllystä. |
 |
| Tapakset ehtivät parempiin suihin ennen kuvaamista. Tsori. |
 |
| Iltapalaksi salaattia ja bruschettaa parmesaanilla, ruohosipulilla ja rakuunalla. Mmmmmm. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti